Saara on 29-vuotias. Hänellä diagnosoitiin HbSS-sirppisolusairaus yli kymmenen vuotta sitten. Viimeisen vuoden aikana hän otti foolihappotabletteja joka päivä, täsmälleen ohjeiden mukaan. Hänen seurantakäynnissään hänen seerumin folaattiraporttinsa näytti hyvältä. Hänen lääkärinsä sanoi hänelle, että "kaupat olivat riittävät".

Kuitenkin vain kolmessa kuukaudessa hänellä oli kaksi akuuttia kipujaksoa. Hänen viimeisimmissä testituloksissaan erottuivat useita lukuja vierekkäin: korkean herkkyyden C-reaktiivinen proteiini oli noussut noin 18 mg/l:aan, interleukiini-6 oli lähellä 13 pg/ml ja metaboloitumaton foolihappo eli UMFA oli myös saavuttanut arvon 130 ng/ml. Hän ei ollut lopettanut täydentämistä. Mutta hänen tulehdusmerkkinsä olivat edelleen korkealla.

Todellinen kysymys on, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun foolihappo pääsee kehoon. Foolihappojäämät, jotka jäävät vereen muuttumatta kokonaan, kiinnittävät nyt enemmän huomiota kliinisissä tutkimuksissa.

Vuonna 2024 tutkimus julkaistiin *Indian Journal of Clinical Biochemistry* -lehdessä. Tutkimusryhmä keskittyi sirppisolusairautta sairastaviin potilaisiin ja tarkasteli, kuinka metaboloitumaton foolihappo vaikutti immuuni- ja tulehdusmarkkereihin.

He ottivat mukaan 60 diagnosoitua potilasta. 22 oli akuutissa kipujaksossa, kun taas 38 oli vakaassa tilassa. He kaikki käyttivät foolihappoa osana päivittäistä rutiinia.

Tutkijat mittasivat ensin luonnollista tappajasolujen aktiivisuutta. Tiedot eivät osoittaneet selkeää eroa akuutin episodiryhmän ja vakaan ryhmän välillä.

Jos katsoisit vain tätä yhtä tulosta, olisi helppo olettaa, että foolihappolisä ei muuttanut immuunitoimintaa. Mutta seuraava tietojoukko kertoi toisenlaisen tarinan.

UMFA havaittiin verestä yli puolella osallistujista. Akuutin jakson ryhmässä mediaanitaso saavutti 131,8 ng/ml. Vakaassa ryhmässä se oli vain 36,31 ng/ml.

Molemmat ryhmät täydensivät. Mutta akuutin episodivaiheen potilaiden veressä oli useita kertoja enemmän metaboloitumatonta foolihappoa kuin vakaassa ryhmässä.

Tulehdusmarkkerit osoittivat myös laajan aukon. Keskimääräinen korkean herkkyyden C-reaktiivinen proteiinitaso oli 18,41 mg/l akuutin jakson ryhmässä, kun taas vakaassa ryhmässä se oli vain 2,04 mg/l. Interleukiini-6 noudatti samanlaista kaavaa.

Metaboloitumaton foolihappo nousi samassa tahdissa tulehdusmerkkiaineiden kanssa. Se muutti avainkysymystä: foolihappolisäyksen jälkeen elimistö todella muuttaa ja käyttää sitä?

Tavallinen ajatus on, että korkea folaattitaso veressä tarkoittaa, että keholla on riittävästi ravintovaraa. Mutta tiedot osoittavat, että se ei ole niin yksinkertaista.

Tutkimuksessa havaittiin, että mitä korkeampi UMFA-taso, sitä pienempi on luonnollisten tappajasolujen aktiivisuus. Samaan aikaan UMFA osoitti positiivista korrelaatiota interleukiini-6:n kanssa.

Mitä se tarkoittaa?

Suuri määrä metaboloitumatonta foolihappoa kelluu veressä ei tarkoita, että solut olisivat saaneet käyttökelpoista folaattia. Tämä kertyminen voi häiritä normaalia immuunisolujen toimintaa ja se voi liittyä suurempaan tulehdusriskiin.

Miksi näin tapahtuisi?

Tavallista synteettistä foolihappoa, jota ihmiset yleensä käyttävät, eivät solut voi käyttää suoraan sen jälkeen, kun se on päässyt kehoon. Sen täytyy käydä läpi sarja biokemiallisia konversioita ja siitä tulee 5-metyylitetrahydrofolaatti, aktiivinen muoto, jonka solut voivat tunnistaa ja käyttää. Tämä konversio riippuu avainentsyymistä: 5,10-metyleenitetrahydrofolaattireduktaasista tai MTHFR:stä. Mutta jokaisella entsyymillä on prosessointiraja. Kun foolihapon saantinopeus ylittää entsyymin konversiokapasiteetin, vereen alkaa kertyä se osa, jota ei voida ajoissa käsitellä. Näin muodostuu metaboloitumaton foolihappo.

Sirppisolusairautta sairastavilla ihmisillä on krooninen hemolyysi ja korkea verentuotannon tarve, joten heidän folaatintarpeensa on jo suurempi. Mutta enemmän ottaminen ei aina tarkoita sitä, että käytät enemmän. Jos aineenvaihduntareitti ei toimi kitkattomasti, lisätty foolihappo voi helposti juuttua konversion aikana. Tämä metabolinen pullonkaula ei rajoitu ihmisiin, joilla on harvinaisia ​​sairauksia.

Toisessa tutkimuksessa, johon osallistui yli 15 000 kiinalaista aikuista, havaittiin, että metyleenitetrahydrofolaattireduktaasigeenin polymorfismit ovat laajalle levinneitä väestössä. Nämä geneettiset variantit voivat vähentää metabolisten entsyymien aktiivisuutta ja rajoittaa konversiotehokkuutta. Ihmisillä, jotka kantavat näitä geenivariantteja, sekä niillä, jotka ovat erityisissä fysiologisissa vaiheissa, kuten raskaudessa, tavallisen synteettisen foolihapon muuntaminen voi jo olla tehottomampaa.

Näin katsottuna logiikka tulee selvemmäksi. Jos etupään muuntaminen on pullonkaula, voisimmeko ohittaa tämän vaiheen ja antaa keholle muodon, joka on jo aineenvaihdunnan myöhemmässä vaiheessa ja käyttövalmis?

Vastaus piilee sen biokemiallisissa ominaisuuksissa. 5-metyylitetrahydrofolaatti on jo alavirtaan aineenvaihduntareitillä, joten se voi ohittaa 5,10-metyleenitetrahydrofolaattireduktaasin eli MTHFR:n rajoituksen. Sen spesifinen aktiivinen konfiguraatio, 6S-5-metyylitetrahydrofolaattikalsium, voidaan käyttää suoraan ihmiskehossa, ja sillä on etuja biologisessa hyötyosuudessa. Molempia ehtoja täyttäviä raaka-ainevaihtoehtoja ei ole paljon. Magnafolaatti^®on yksi niistä. Se on itse 6S-5-metyylitetrahydrofolaattikalsiumia, joten sen ei tarvitse muuttua elimistössä ja se voidaan toimittaa suoraan solukäyttöön. Se on sijoitettu aktiiviseksi folaattiraaka-aineeksi, ei sairauksien hoitoon.

Silti aktiivinen muoto ei ole parannuskeino.

Olipa joku sairas, raskaana tai tietää kantavansa asiaankuuluvia geenipolymorfismeja, pätevän lääkärin tulee määrittää tarkka lisäannos ja seuranta-indikaattorit täydellisen arvioinnin jälkeen. Monimutkaisen aineenvaihduntaongelman ratkaiseminen yksinkertaisesti lisäämällä tavallisen synteettisen foolihapon annosta ei välttämättä toimi.

Sarah palasi myöhemmin toiseen seurantaan. Tällä kertaa hän ja hänen lääkärinsä eivät keskittyneet vain siihen, oliko hän käyttänyt lisäravinteitaan. He alkoivat tarkastella UMFA:ta, 5-MTHF:ää ja tulehdusmarkkereita yhdessä. Viimeisimpien testitulostensa perusteella lääkäri arvioi uudelleen sekä lisäravinteen muodon että annoksen. Folaattilisä ei ole koskaan ollut yksinkertainen kysymys siitä, ottaako se vai ei.

Se, kuinka paljon menee sisään, on yksi asia. Se, kuinka paljon elimistö voi todella käyttää, on toinen. Foolihappoa tai aktiivista folaattia, annostusta ja jokaisen ihmisen omaa aineenvaihduntakykyä on tarkasteltava yhdessä.

Viitteet:

[1] Metaboloitumattoman foolihapon vaikutus immuunitulehdusmarkkereihin sirppisolusairauspotilailla, jotka saavat foolihappolisää[J]. *Indian Journal of Clinical Biochemistry*, 2024 maaliskuu.

[2] Yang B, Liu Y, Li Y, et ai. MTHFR C677T-, A1298C- ja MTRR A66G -geenipolymorfismien maantieteellinen levinneisyys Kiinassa: Löydökset 15357:ltä han-kansalaista aikuista [J]. *PLoS ONE*, 2013, 8(3): e57917. doi:10.1371/journal.pone.0057917.

[3] Lian Zenglin, Liu Kang, Gu Jinhua, Cheng Yongzhi ym. Foolihapon ja 5-metyylitetrahydrofolaatin biologiset ominaisuudet ja sovellukset. *Kiinan elintarvikelisäaineet*, 2022, numero 2.

Riskiilmoitus: Magnafolaatti^®toimitetaan vain 6S-5-metyylitetrahydrofolaattikalsiumaktiivisena folaattiraaka-aineena. Se ei tarjoa diagnoosi- tai hoitoneuvoja suoraan kuluttajille. Kaikki folaattilisää koskevat päätökset tulee tehdä pätevän lääkärin tai ravitsemusterapeutin ohjauksessa. Tässä artikkelissa kuvattu henkilö on kuvitteellinen tapaus, joka on luotu vain auttamaan lukijoita ymmärtämään tieteellistä mekanismia. Tarinan yksityiskohtaiset tiedot kuuluvat yleisesti nähtyihin kliinisiin vertailualueisiin. Kaikki tämän artikkelin syy-selvitykset rajoittuvat tiukasti viitatun kirjallisuuden tukemiin päätelmiin, eivätkä ne tarkoita lupausta minkään tuotteen tehosta.